Muunsukupuolisuudesta ja sukupuolirooleista


Tajusin olevani muunsukupuolinen vasta 18-vuotiaana. Tämä ei johtunut siitä, etteikö minulla olisi aiemmin ollut turvallista paikkaa pohtia sukupuoltani, olinhan asunut omillani jo vuoden verran. Se ei johtunut myöskään siitä, etteivätkö ystäväni olisin hyväksyneet minua. Tullessani kaapista suurin osa suhtautui asiaan varsin hyvin, enkä saanut kuulla yhtäkään epäystävällistä kommenttia asiasta.

Miksi siis kuitenkin tajusin asian vasta niin vanhana? Moni transsukupuolinen kertoo tietäneensä olevan jotain toista sukupuolta kuin mikä heille oli syntymässä määritelty jo lapsena. He eivät ole sopineet yhteiskunnan odotuksiin ja rooleihin, ja sukupuolitetut sanat, kuten “tyttö” ja “poika” ovat tuntuneet vierailta, sillä oma kokemus sukupuolesta on jotain muuta.

Minä en ollut koskaan ajatellut omaa sukupuoltani. Minulle oli aina sanottu olevani tyttö, joten uskoin olevani tyttö, sillä minulla ei koskaan ollut tarvetta kyseenalaistaa asiaa. Uskoin sen, mitä minulle sanottiin. Sitten kävikin niin, että eräs ystäväni kertoi minulle olevansa trans. Olin iloinen, että hän oli tajunnut asian ja kertoi siitä minulle. Kävimme kahvilla ja juttelimme niitä näitä. Illemmalla kotiin mentyäni makasin sängylläni mietiskelemässä asiaa. Entä jos minäkin olisin trans? Tuumailin ensin, että ei minusta kyllä tunnu, että olisin mies. Sen jälkeen aloin miettiä asiaa tarkemmin ja tajusin, etten kyllä oikeastaan tunne olevani nainenkaan. Totesin itselleni, että vaikuttaa siltä, että olenkin muunsukupuolinen. Se tuntui sopivalta. En ole mies enkä nainen, mutta koen kuitenkin sukupuoleni olevan jotain, eli on ole myöskään sukupuoleton. Tämä tuntui mukavalta, ja hetken päästä olinkin selailemassa listaa sukupuolineutraaleista nimistä. Valitsin sieltä itselleni mieleisen nimen, ja aloin pyytämään ystäviäni kutsumaan minua sillä nimellä. Se tuntui omalta. Vaihdoin parin vuoden päästä valitsemani nimen viralliseksi nimekseni.

Sukupuoliroolit ovat aina hämmentäneet minua. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi on poikien ja tyttöjen värejä ja leluja. Itse leikin lapsena niillä leluilla, joilla halusin ja vaatteeni joko sain vanhemmilta sisaruksiltani tai äiti osti ne minulle. Äidin lempiväri on punainen, joten monet vaatteistani oli punaisia. En juurikaan välittänyt asiasta, sillä ne olivat vain vaatteita. Omassa perheessäni ei liiemmin välitetty sukupuolirooleista, joskin ruoanlaitto sekä siivoaminen olivat usein minun ja etenkin äitini kontolla. Veljieni ei odotettu osallistuvan näihin asioihin, ellei äiti tai mummoni erikseen käskenyt. Tämä hämmensi minua, ja näin sen epäreiluna. Mainitsin asiasta usein, mutta en saanut vastausta. Myöhemmin tajusin, että isäni – ja jossain määrin myös äitini – lapsuudessa naiset olivat talon ylläpitäjiä, joiden tehtävä oli laittaa ruokaa ja siivota. Tämän takia meidänkin taloudessamme asiat menivät tällä tavoin. En vieläkään täysin ymmärrä miksi.

Olen erittäin kurvikas ihminen ja tämän takia ihmiset luulevat minua naiseksi. Käytän myös meikkiä ja hameita ja mekkoja. Nämä asiat saavat ihmiset ympärilläni leimaamaan minut naiseksi. Mutta he ovat väärässä. Miksi he siis luulevat minua naiseksi, kun näin ei ole? Tajuan, että tämä on yhteiskunnallinen normi, mutta minulle se vaikuttaa täysin järjettömältä. Miksi kaikki asiat ihmisen ulkonäöstä käytökseen ja puhetapaan saavat toiset asettamaan ihmisen kahteen laatikkoon: mies tai nainen?

Maailma hämmentää minua.

Hyväksyvä katse

Tyttöjen Talon työn tärkein sisältö tiivistyy sanoihin tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. Nämä ovat ihmisen perustarpeita, ja auttavat tuntemaan, että olemme olemassa. Ilman nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi tulemista itsensä hyväksyminen voi olla haastavaa. Ja jotta oppisimme katsomaan toisia yhtä lailla arvostaen, tarvitsemme tulla hyväksytyksi toisten katseilla.

Kaikkien Talon toimintojen siirtyminen verkkoalustoille on tuonut sanoille näkyväksi tuleminen ihan uuden merkityksen. Kahdenkeskisessä videotapaamisessa näet itsesi koko ajan, ja myös kanssasi olevan henkilön. Ryhmätapaamisissa kasvot ovat ehkäpä rivissä kuvaruudun ylä- tai alareunassa, jatkuvassa livelähetyksessä toisille. Jos tapaamisessa ei ole videoyhteyttä, sinusta voi olla stillkuva esillä. Tämä haastaa sekä työntekijän että asiakkaan – olet koko ajan näkyvillä, esillä, katsottavissa, arvioitavissa, seurattavissa, toisten silmissä. Näkyväksi tuleminen voi olla pelottavaa.

Sen lisäksi, että muiden katseet mahdollisesti seuraavat sinua, voi olla, että omat silmäsi ovat kaikista ankarimmat. Kännykän tai tietokoneen kuva ei ole yleensä se kaikista imartelevin. Valo on kalsea, tulee väärästä suunnasta, kuvauskulma ei imartele. Voi olla tunne, että spontaanius puuttuu, katsekontakti ei kohtaa, ilmeet jähmettyvät netin pätkiessä, ei ole samanlaista tunnetta yhteydestä kuin läsnä olevassa tapaamisessa. Miten siinä voi katsoa itseä tai toista arvostavasti, myötätuntoisesti ja rakastavasti?

Etäpäätteiden äärellä oleminen altistaa meidät toisenlaisille asioille kuin silloin, jos olemme aidosti paikalla tilanteessa. Silti, ja juuri sen takia, sinun katseellasi on merkitystä. Ihminen rakentuu sosiaalisissa suhteissa, ja näkymättömäksi jääminen on tuhoavaa. Olisiko mahdollista, että katsoisit itseäsi näytöltä kuin katsoisit parasta ystävääsi? Mitä se viestisi sinulle itsellesi? Ja miten se vaikuttaisi ihmiseen ruudun toisella puolella? Hyväksyvällä katseella on merkitystä itsellesi, henkilölle, jota sinun pitää erityisesti vaalia ja ravita rakkaudella. Sillä on myös merkitystä sille toiselle etäpäätteen äärellä olevalle, tapahtui se sitten työasioiden ympärillä tai vapaa-ajallasi. Voi olla, että hän tarvitsee juuri sinun katsettasi selviytyäkseen tästä päivästä ja omista ajatuksistaan. Hyväksyvällä katseella ruokit ja vahvistat niin itseäsi kuin hyvää ja arvokasta ympärilläsi olevissa ihmisissä. Tämä koskee meitä kaikkia.

Turvataan jokaiselle omannäköinen arki

Covid19 –aika on laittanut koko Suomen myllerrykseen. Uutisointi viruksen etenemisestä herättää huolta ja hallituksen rajoituskeinot sen leviämisen hillitsemiseksi aiheuttavat jatkuvaa pohdintaa. Myös Tyttöjen Talo on joutunut sopeuttamaan toimintaansa, ja kaikki Talolla tapahtuvat toiminnot ovatkin tauolla poikkeustilan loppumiseen saakka. Ryhmä- ja yhteisötoimintoja on siirretty mahdollisuuksien mukaan verkkoon, samoin yksilö- ja seksuaaliterveystyön tukikeskustelut tapahtuvat puhelimitse tai etätapaamisena. Kun uusia menetelmiä toimintojen ylläpitämiseksi on jouduttu opettelemaan, on monet niistä havaittu myös toimiviksi, ja osa niistä jää todennäköisesti elämään tämän ajan jälkeenkin.

Yhtenä isona huolenaiheena on noussut esille kotiin jääneiden nuorten vointi. Tavallisesti opiskelu ja lepo rytmittävät arkea ja sen ympärille rakennetaan oman näköistä elämää. Nyt oman yksiön seinät ovat ympärillä 24/7. Sen lisäksi, että oppilaitokset ja harrastuspaikat ovat suljettu, myös monet terveyspalvelut tai muut apua tarjoavat tahot ovat säästöliekillä. Olo voi tuntua hyvin yksinäiseltä ja eristetyltä. Jatkuva huolestuttava uutisointi lisää helposti ahdistusta. Nyt jos koskaan tarvitaan erilaisia nuorille suunnattuja tukitoimia tukemaan jaksamista tämän hyvin poikkeuksellisen ajan jakson ylitse. Yhtenä vastauksena tähän Vuolle Tyttöjen Ja Poikien Talot ovat avanneet nuorille suunnatun tukipuhelimen, josta työntekijät ovat tavoitettavissa arkipäivisin klo 14-16. Oli asia tai huoli mikä tahansa, on tärkeää jakaa se jonkun kanssa. Jaettu huoli on helpompi kantaa.

Myös parisuhteissa ja perheissä olevilla nuorilla voi olla tukalat oltavat. Monilta tahoilta tulee hälyttävää viestiä parisuhde- ja perheväkivallan lisääntymisestä. Kun kotoa ei pääse pois ja tunnelma alkaa kiristyä, vääränlaiseen toimintaan voivat sortua myös ne, jotka eivät aikaisemmin niin ole toimineet. Vaikka parisuhteen sisällä tapahtuva vallankäyttö tai seksuaaliväkivalta usein mielletään aikuisten välisiin suhteisiin, eivät ne ole tavattomia nuorten suhteissa. Nuoret, jotka vasta opettelevat tasavertaista ja toista kunnioittavaa yhdessäoloa, ovat alttiita vahingollisille toimintatavoille kriisitilanteissa. Avun mahdollisuus on tehtävä näkyväksi kaikille. Apua tulee hakea ja sitä myös saa korona-aikana.

Tällä hetkellä arki ei ole saman näköistä kuin tavallisesti. Siinä on kuitenkin paljon samoja asioita kuin ennenkin ja myös tilaisuuksia uudenlaisille asioille poikkeustilanteen luotua monenlaista uutta. Jos itsensä kohtaaminen tai kumppanin seurassa oleminen voivat venyttää pinnaa, voivat ne avata myös tilaisuuksia aidolle kohtaamiselle, myötäelämiselle, jakamiselle ja lämmölle. Yritetään luoda jokaiselle mahdollisuus tehdä arjesta omannäköistä, turvallista ja hyvää.

Nuorten tukipuhelin
Tyttöjen Talo: 0888154030
Poikien Talo: 0888154020

Puhelin- ja verkkoauttajat Suomessa

Kaikkien pimppien puolesta!

Tyttöjen ympärileikkauksesta puhuttaessa voidaan oikeastaan puhua pikemminkin silpomisesta; kyseessä on toimenpide, jossa tytön tai naisen ulkoiset sukuelimet leikataan pois, tai niitä vahingoitetaan. Silpominen mielletään usein osaksi esimerkiksi uskontoa, mutta tosiasiassa silpomisen taustalla on vanha väkivaltainen perinne, joka rikkoo esimerkiksi YK:n ihmisoikeussopimusta. Silpominen on lisäksi Suomen rikoslain vastainen teko.

Tarkemmin kuvailtuna silpomistyyppejä on erilaisia. Silpominen voidaan jakaa neljään kategoriaan, jotka eroavat toisistaan lähinnä leikkaustavassa, sekä siinä, että poistetaanko kudosta. Esimerkiksi tyyppi III kattaa häpyhuulten yhteenliittämisen, jossa virtsan ja kuukautisveren poistumiselle jätetään vain pieni reikä; myös klitoris voidaan poistaa kokonaan.

Vastaavat, väkivaltaiset ja erityisen traumaattiset toimenpiteet ovat uhka tyttöjen ja naisten terveydelle. Tavallisimmin tytöt läpikäyvät silpomisen 4-10 vuoden ikäisenä. Lapsuudessa silpominen aiheuttaa esimerkiksi kipua, verenvuotoa, ja infektioita. Nuoruudessa puolestaan esille nousevat kuukautisvaivat ja yhdyntäkivut. Aikuisuuteen liittyy usein mm. synnytyspelkoa tai repeämiä. Lisäksi silpomisen läpikäyminen altistaa erilaisille psyykkisille ongelmille läpi elinkaaren. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä, joten myös seksuaaliterveyden merkitys korostuu läpi elämän. Tyttöjen Talolla tehdään seksuaaliväkivaltatyötä, jonka lisäksi saatavilla on myös seksuaalineuvontaa. Ohjaajiin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Tyttöjen Talolla saa puhua kaikesta vapaasti, tuetussa ja turvallisessa ympäristössä.

Euroopassa asuu arvioidusti noin puoli miljoonaa sukuelinten silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Suomessa puolestaan on arvioitu, että noin 650-3 080 tyttöä uhkaa riski joutua silvotuksi.  Silpomista esiintyy erityisesti Afrikan alueella, mutta myös joissain Aasian ja Lähi-idän maissa. Suomessa asuvien silpomisen läpikäyneiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olevan noin 10 000. Tarkan tiedon saaminen voi olla erityisen haasteellista ottaen huomioon silpomiseen liittyvän tabun. Silpomisesta puhuminen tai sen paljastaminen voidaan kokea erityisen haastavaksi, etenkin mikäli ympäristö ei tunnu turvalliselta. Tyttöjen Talon kulttuuri-, ja sukupuolisensitiiviseen työhön ja toimintaperiaatteeseen kuuluu ammattilaisten toimesta vaikeiden asioiden, kuten silpomisen, kohtaaminen. Silpominen tai silpomisen kokemus ja sen kanssa eläminen on todellisuutta aidoille ihmisille, joten siitä puhuminen ja sen tiedostaminen nousee erityisen merkitykselliseksi.

Silpomisesta saa, ja pitääkin puhua, jotta tietoisuus lisääntyy, ja ennaltaehkäisy mahdollistuu. Jokaisella on oikeus omaan kehoon!

Lisätietoa ja lähteet:
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estäminen

Kristiina Raatevaara

6.2.2020

Seksuaalinen häirintä sosiaalisessa mediassa – kun epänormaali käytös on muuttunut normaaliksi ja hyväksyttäväksi.

Toteutimme sosionomi-opintoihin kuuluvan opinnäytetyön yhteistyössä Tyttöjen Talon kanssa. Tutkimuksemme käsittelee sosiaalisessa mediassa tapahtunutta seksuaalista häirintää 18-29 vuotiaiden Oulussa asuvien naisten kokemana, ja se on toteutettu Webropol-kyselytutkimuksena Facebookin Puskaradio Oulu-ryhmässä.

Tutkimuksemme tuloksissa nousi vahvasti esille seksuaalisen häirinnän normalisoituminen sosiaalisessa mediassa. Moni vastaaja kertoi kohdanneensa useita kertoja seksuaalista häirintää sosiaalisessa mediassa. Seksuaalista häirintää oli koettu tyypillisimmin tuntemattomien lähettäminä penis- ja alastonkuvina sekä asiattomana kommentointina ulkonäöstä ja seksuaalisuudesta Snapchatissa ja Instagramissa. Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että useat naiset kokivat seksuaalisen häirinnän sosiaalisessa mediassa normaalina, sinne kuuluvana ilmiönä. Sosiaalisen median mahdollistama anonyymiys nähtiin häirinnän kynnystä madaltavana tekijänä. Vaikka tutkimuksemme kohderyhmänä olivat Oulussa asuvat 18-29 vuotiaat naiset, tuloksissa ilmeni kuitenkin se, että useat seksuaalista häirintää kokeneet naiset olivat kokeneet sitä jo nuoresta saakka. Tutkimuksen avulla saatiin vastauksia myös siihen, millaisten selviytymiskeinojen avulla naiset yrittivät saada häirintää loppumaan.

Vastauksissa huolestuttavana korostui se, kuinka naisten yleisenä selviytymiskeinona häirintätilanteissa käytettiin oman toiminnan rajoittamista sosiaalisessa mediassa. Rajoittaminen näkyi usealla eri tavalla, kuten tarkempana pohdintana siitä, millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan julkaisee ja kuinka paljon, jotta ei vahingossakaan provosoisi ketään häirintään. Lisäksi se näkyi sosiaalisten suhteiden solmimisen ja oman pukeutumisen rajoittamisena sosiaalisen median julkaisuissa sekä sosiaalisen median ulkopuolella. Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan uhrin syy, eikä kokemuksen tulisi johtaa uhrin oman toiminnan rajoittamiseen. Häirinnän normalisoituminen nähtiin myös yhtenä tekijänä, jonka vuoksi häirinnän uhrit eivät hakeneet tukea seksuaalisen häirinnän kokemuksiinsa. Kun epänormaali käytös on muuttunut yleisyytensä vuoksi normaaliksi ja hyväksyttäväksi, voi olla vaikea tunnistaa seksuaalisen häirinnän eri muotoja toiminnaksi, jota ei tarvitsisi hyväksyä.

Nykypäivänä sosiaalisen median käyttö aloitetaan huomattavasti aiempaa nuorempana ja sosiaalisessa mediassa lähestymisestä on tullut entistä helpompaa ja tavanomaisempaa. Seksuaalisen häirinnän ilmiö ja sen yleistyminen on näkynyt myös uutisoinnissa, mutta tuen hakemiseen ei kannusteta riittävästi. Sosiaalialan ammattilaisten tulisi ottaa seksuaalisen häirinnän normalisoitumista sosiaalisessa mediassa vahvemmin esille ja levittää tietoisuutta siitä, mitä sosiaalisessa mediassa kohdattuja toimintatapoja ei tule pitää normaaleina ja hyväksyttävinä asioina. Mielestämme olisi tärkeää, että nuoret tietäisivät miten toimia kohdatessaan seksuaalista häirintää sosiaalisessa mediassa ja siksi sosiaalisen median käytön yleistyessä tuen hakemisen tärkeyttä tulisi korostaa. Kuten tutkimuksessammekin ilmeni, toivottuja tukimuotoja olivat nuorten valistaminen koulussa ja kotona sosiaaliseen mediaan liittyvistä vaaroista ja seksuaalisesta häirinnästä sekä siitä miten tällaisissa tilanteissa tulisi toimia. Lisäksi toivottiin keskustelutukea, apua viranomaisilta sekä sitä, että ulkopuoliset puuttuisivat tilanteisiin sosiaalisessa mediassa.

 

Minna Ojala & Lumi Pitkälä

28.8.2019.

 

Yhteisöllisyys vahvistaa

Jokaiselle meistä on tarve kuulua johonkin, ja ihmisen tarve yhteisöllisyyteen on luontainen. Nyky-yhteiskunnassa on mahdollisuuksia löytää omanlaisensa yhteisö hyvin erilaisia polkuja käyttäen. Ja kuten jokainen polku, myös jokainen yhteisö on ainutlaatuinen. Parhaimmillaan yhteisöllisyys toimii ihmisen voimavarana ja nostaa esiin jokaisen omia vahvuuksia. Yhteisöllisyys on luottamusta, hyväksyntää ja asioiden jakamista toisiaan ymmärtävien ihmisten kesken.

On tärkeää muistaa, että tunne yhteisöllisyydestä puuttuu monilta. Irrallisuus ja joukkoon kuulumattomuus voi aiheuttaa yksinäisyyden tunteita, ja polku oman yhteisön löytymiseen voi tuntua pitkältä. Haluamme uskoa, että kaikki, jotka kaipaavat yhteisöllisyyttä, löytävät lopulta oman turvallisen ja hyväksyvän joukkonsa. Joskus tähän tarvitaan vierellä kulkijoita ja yhteisöllisyyden mahdollistajia.

Oulu Pride käynnistyi maanantaina, ja tulevana lauantaina järjestettävä kulkue näyttää yhteisöllisyyden voiman. Oulu Pride on upea esimerkki yhteisöllisyyden mahdollistamisesta ja hyväksynnän, luottamuksen ja tasa-arvon osoittamisesta. Yhteisöllisyys on vahva osa myös Vuolle Tyttöjen Talon arvoja ja toimintaa. Haluamme välittää yhteisöllisyyden esimerkkiä kohtaamalla jokaisen arvostavasti ja kunnioittavasti sekä mahdollistaa ja luoda yhteisöllisyyttä.

Toivotamme kaikille mukavaa Oulu Pride viikkoa! Vuolle Tyttöjen Talon löytää Pride viikolla lauantain kulkueesta sekä Vuolle Setlementin pisteestä iltapäivän puistojuhlasta.

Kesän valo on lämmintä valoa

Kesä on romantikkojen aikaa. Enkä tarkoita nyt romanttistenkomedioiden henkilöitä. Tarkoitan haaveilijoita, uneksijoita ja taivaanrannan maalareita. On niin paljon, minkä ääreen pysähtyä ihastelemaan ja haaveilemaan ­­– kukkanuput aukeavat kilpaa puiden lehtien kanssa, sorsanpoikaset uskaltautuvat esiin ruovikon suojista, perhoset lentävät hennoilla siivillään.

1700-luvun lopussa alkunsa saanut romantiikan tyylisuunta korostaa tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Kuulostaa kesältä!  Ei tarvitse olla romantikko arvostaakseen kesän pieniä iloja, kuten sitä, että voi oleilla ulkona ilman huippuvarusteita koko päivän ja pitkälle yöhön. Valoa piisaa. Ja se valo on erilaista kuin talven sininen, kalpea valo.

Kesän valo on lämmintä valoa. Asiat näyttävät silloin pehmeämmiltä: varjot, puut, ihmiset, omat kasvot. Kesä onkin oivallista aikaa ajatella pehmeämmin eli rauhallisemmin ja lempeämmin. Kuulostele ajatuksiasi ja päästä kesän lämmin valo silottelemaan jyrkimpiä ajatuksiasi. Erityisesti suuntaa lempeyttä itseäsi kohtaan. Hengitä sisään hyväksyntää auringon valon mukana. Sateisina päivinä lataa energiaa kuten maa imee vettä.

Kesäromantikon vinkkejä:

Etsi virtaavaa vettä. Pysähdy sen ääreen mukavaan asentoon. Seuraa veden virtausta katseellasi ja kuuntele sen kulkua. Voit asettaa mieltäsi painavat asiat veden vietäväksi. Kuvittele kuinka asetat ne veden pinnalle kulkemaan pois luotasi. Vedessä ne liukenevat eivätkä siirry kenenkään muun kiusaksi.  Voit myös kuiskata murheesi veden kuohuille ja antaa veden myllätä murheet pois.

Aamulla ja illalla nousun ja laskun aikaan Aurinko maalaa taivaan punaisen sävyillä. Me ihmiset emme näe siellä kaikkia seassa olevia punaisen sävyjä, kuten infrapunaista tai kaukapunaista, mutta aika huikeita sävyjä mekin näemme. Istahda puistoon, parvekkeelle tai rannalle katselemaan, miten Aurinko maalaa taivasta. Älä katso suoraan Aurinkoon, näkösi kärsii siitä, ja parhaat sävyt löytyvät kauempaa taivaalta. Erilaiset aurinkolasit muuttavat myös sävyjä, voit kokeilla, mitkä ovat omat suosikkisi.

Ja kesäromantikon tärkein vinkki on pysähtyä nauttimaan. Teet mitä vain, pysähdy sen ääreen ja avaa aistisi. Anna itsellesi ja tunteillesi tilaa.

Kehorauha -kaikkien oikeus

Vuolle Setlementin Tyttöjen Talolla on pohdittu paljon kehorauhaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Kuinka nykymaailma muovaa kauneusihanteita ja käsityksiä siitä, miltä meidän pitäisi näyttää? Onko kenelläkään oikeus määritellä sitä, miltä meidän pitäisi näyttää tai mitä meidän pitäisi olla? Miksi nuoret julkaisevat itsestään kuvia sosiaalisessa mediassa ja pyytävät niihin arvosanoja? Tästä pohdinnasta syntyi Tyttöjen Talolla pienimuotoinen kampanja ja kantaaottava videoprojekti. ”Kehorauha-kaikkien oikeus” -video julkaistiin Syömishäiriöliiton lanseeraamana Älä laihduta –päivänä 6.5. Video sai muutamassa päivässä yli 1200 katselukertaa.

Kehorauha ja oman kehon hyväksyntä ovat tärkeitä asioita. Jokaisella on oikeus nauttia omasta kehostaan ja olla tyytyväinen siihen miltä näyttää ilman, että kukaan kommentoi tai arvioi toisen ulkonäköä tai kehoa. Eikö ole ihana ajatus, että keho on osa minua, se on minua varten ja minulla on oikeus nauttia siitä mitä minulla on? Kehorauhalla voidaan tarkoittaa myös sitä, että itse antaa itselleen luvan olla juuri niin kuin on, ilman tarvetta muokata ja kritisoida itse itseään.

Silloin kun sinulla on hyvä olla, se näkyy myös muille. Se tarttuu kuin hymy. Oman kehon hyväksyminen ja sen arvostaminen ovat tärkeitä asioita myös siksi, että sinä ja keho olette yhtä koko elämän ajan. Vaikka keho muuttuu ja muovaantuu vuosien aikana, se on aina osa sinua. Sillä, että arvostaa itseään ja antaa itselleen rauhan olla omassa kehossaan, välittää myös viestiä ja kuvaa siitä, että myös toisilla on oikeus olla niin kuin ovat.

On myös paljon sellaisia asioita joihin emme voi vaikuttaa kehossamme. On perinnöllisiä tekijöitä ja yksilöllisiä piirteitä, mutta ne tekevät meistä juuri meidät. Olemme kaikki persoonallisia, ihania ja vähän erilaisia. Sellaisia, joista meidän pitäisi yhdessä olla ylpeitä. Opetellaan yhdessä katsomaan toisiamme pintaa syvemmälle ja näkemään toinen ilman ennakkoluuloja. Luodaan yhdessä tila ja keskusteluilmapiiri, jossa voimme kaikki kukoistaa toisiamme kunnioittaen.

Mitä ja ketä varten julkaiset kuvia?

Kuinka kunnioitat omaa ja toisten kehorauhaa?

Haastamme kaikki jatkamaan keskustelua sosiaalisessa mediassa hashtagilla #kehorauha. Merkkaa meidät halutessasi julkaisuun nimellä @ouluntyttojentalo.

Kieli on elämän avain

Olen Faadumo, opiskelen suomen kieltä. Olen ollut kaksi viikkoa harjoittelussa Oulun Tyttöjen Talolla. Sain tehtäväkseni kirjoittaa ajatuksia kielestä ja sen merkityksestä. Tässä ajatuksiani.

Minun mielestäni on hyvä, että kaikki puhuvat samaa kieltä. Silloin voi keskustella tärkeistä asioista. Kaikki voivat kertoa oman mielipiteen ja kommentoida tai reagoida asiaan. Näin asiat tulevat selväksi ja menevät ja eteenpäin. Siksi on mielestäni tärkeää, että puhumme samaa kieltä.

Kun joku muuttaa toiseen maahan, silloin pitäisi oppia tuon maan kieli, koska silloin oppii toimimaan uudessa yhteiskunnassa. Minun mielestäni kieli on elämän avain. Kieli ei ole pelkkä kommunikaation väline, vaan se on myös tärkeä osa uusiin ihmisiin tutustuessa esimerkiksi naapureihin tutustuessa. Siinä kielellä on tärkeä osa.

Se, että opin toisen kielen on minulle monella tavalla tärkeää. Maailmassa on paljon kieliä, käyttäessäsi eri kieliä kehität itseäsi ja kieli voi avata uusia ovia. Kielen oppiminen voi esimerkiksi mahdollistaa opiskelun ja asioiden hoitamisen itsenäisesti.

Äidinkielen opetuksesta käyty keskustelu kertoo, että nykyään monet nuoret Suomessa osaavat lukea ja käyttää äidinkieltään aikaisempaa huonommin, koska ihmiset lukevat vähemmän kuin ennen. Minun mielestäni on hyvä, että pienille lapsille opetetaan heidän omaa äidinkieltä. Kaikki alkaa oman kielen osaamisesta, siksi on äidinkieli tärkeämpi kuin muut oppiaineet, mitä opiskelemme koulussa.