Näkymättömät-kampanjalla yksinäisyys ja ulkopuolisuus näkyväksi

Vuolle Setlementin Tyttöjen ja Poikien Talot toteuttavat Oulun kaupungin Kaaos-hankerahoituksella Näkymättömät –nimisen kampanjan. Sen tavoitteena on tuoda näkyväksi lasten ja nuorten kokemia yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita sekä herättää keskustelua aiheen ympärillä. Lasten ja nuorten vanhemmat ja läheiset saavat myös keinoja, joilla voi hellävaraisesti puuttua yksinäisyyttä kokevan nuoren tilanteeseen ja antaa tarvittavaa tukea.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat kokonaisvaltaisen lamauttavia kokemuksia, jotka pitkään jatkuneena vaikuttavat negatiivisesti yksilön minäkuvaan sekä kykyyn ja haluun vuorovaikuttaa muiden kanssa. Vuorovaikutustilanteissa toisista ihmisistä aletaan lukea merkkejä epähyväksynnästä ja ulkopuolelle sulkemisesta, vaikka siitä ei aina olisikaan kyse. Ulkopuolelle sulkeminen voi kuitenkin olla myös tahallista ja siten vaikeasti havaittava kiusaamisen muoto.

Uskomuksillamme omasta itsestämme on suunnaton voima. Jos yrityksiämme löytää ystäviä jatkuvasti teilataan, huonommuuden tunne vahvistuu, ja epäonnistumisesta tulee ainoa totuus. Siksi on tärkeä pyrkiä purkamaan suosituimmuuteen ja sosiaalisuuteen liittyviä odotuksia ja uskomuksia. Hyvään elämään ei tarvita kymmenien ihmisten kokoista laumaa ja valtavaa määrää Instagram-seuraajia. Yksikin ihminen, jonka kanssa voi autenttisesti kohdata, on usein suuri lisä elämään ja mahdollisesti polku muiden samanhenkisten äärelle. Itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistaminen sekä korjaavat kokemukset sosiaalisista tilanteista ovat avainasemassa yksinäisyyden hoidossa.

Näkymättömät-kampanjan ydinsisältö on kuusi podcast-jaksoa, jotka käsittelevät yksinäisyyttä eri näkökulmista. Mukana on nuorten tarinoita ja kokemuksia sekä asiantuntijoiden haastatteluja. Jaksoissa pohditaan ja valaistaan yksinäisyyden kokemuksen syntysyitä sekä kuullaan tarinoita siitä, miten vaikeasta elämäntilanteesta on päästy eteenpäin.

Podcastin lisäksi kokosimme kyselyn, johon vastasi lähes 500 Oulun alueen 12-29 –vuotiasta nuorta. Kyselyssä kartoitimme muun muassa ketkä ovat yksinäisiä, onko yksinäisyyden tunne helpottanut elämän aikana tai onko yksinäisyydestä kerrottu kenellekään. Kyselyn tulokset koostetaan kampanjan verkkosivuille maaliskuun aikana.

Näkymättömät-kampanjan loppupuolella, tiistaina 26.3. kello 17.30 – 19.00, Oulun Tyttöjen Talolla järjestetään vanhempien vertaistapaaminen. Tapaaminen on maksuton ja siihen ovat tervetulleita kaikki vanhemmat, jotka haluavat keskustella yksinäisyyteen liittyvistä ajatuksista ja tunteista luottavaisessa ja turvallisessa ympäristössä.

Tähän mennessä ilmestyneet podcastit ja muu aiheeseen liittyvä sisältö löytyvät osoitteesta www.vuolleoulu.fi/nakymattomat.

Seksuaaliväkivalta on vaurioittavaa ja vakava uhka nuoren hyvinvoinnille

Oulun Tyttöjen Talo on toteuttanut sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä tyttö- ja naistyötä Oulussa vuodesta 2006 lähtien. Seksuaaliväkivalta sukupuolittuneena ilmiönä on ollut näkyvissä eri toiminnoissamme alusta lähtien. Seksuaalikasvatus sekä -neuvonta ovat olleet osa perustoimintaamme ennaltaehkäisevänä työmuotona. Kohtaamme päivittäin tyttöjä ja nuoria naisia, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa.

Seksuaaliväkivalta on vaurioittavaa ja vakava uhka nuoren hyvinvoinnille.  Tutkimusten mukaan raiskauksen uhreilla on suurentunut riski sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön, ja he kärsivät vakavista psykososiaalisista ongelmista. Seksuaalista väkivaltaa on myös esimerkiksi ahdistelu, lähentely, häirintä, koskettelu, pakottaminen nöyryyttäviin tai epämiellyttäviin seksuaalisiin tekoihin, seksiin pakottaminen sekä insesti. Seksuaalinen väkivalta ei ole marginaalinen ilmiö, vaan se on arkipäiväistä, tavallisten tyttöjen ja naisten kokemaa. Viime kuukausina esille tulleet tyttöjen hyväksikäytöt ovat ihan lähellä meitä oululaisia, emmekä voi jättää niihin reagoimatta.

Uhrilla on lain mukaan oikeus saada apua ja tukea niin omaan toipumiseen kuin oikeusprosessista selviytymiseen. Suomalainen oikeuslaitos tutkii esille tulleet tapaukset ja havaitessaan syytetyn syylliseksi, rankaisee tekijää.  Valitettavan tavallista on, että seksuaaliväkivallan teot jäävät piiloon. Uhri ei kerro asiasta kenellekään, hän jää yksin kipeän ja vaurioittavan kokemuksen kanssa samalla kun tekijää ei saada vastuuseen teoistaan. Mitä nuorempi tai heikommassa asemassa oleva uhri on, sitä pelottavampi ja vaikeampi kokemus hänelle on. Vaaditaan paljon rohkeutta, jotta nuori tai aikuinenkaan uskaltaa tuoda esille kokemansa ja etsiä, tai jopa vaatia apua itselleen.

Tyttöjen Talon tuen piiriin voi tulla hyvin matalla kynnyksellä, silloinkin, kun epäröi eikä ole varma siitä, mitä on joutunut kokemaan. Oli tapahtuneesta sitten kaksi viikkoa tai kaksi vuotta, mutta vaivaa mieltä, ahdistaa, masentaa tai vaikuttaa haittaavasti arkeen, sen käsittely on todennäköisesti tarpeen. Tärkeintä on, että apua haetaan ja saadaan silloin kun sitä tarvitaan. Yhteyden Tyttöjen Talolle voi ottaa nuori itse, läheinen, viranomainen tai muu ammattilainen, joka on havainnut avun tarpeen tai on huolestunut nuoren voinnista.

Koska nuoret usein kertovat kokemuksestaan vasta viiveellä, oman voinnin pahetessa, on vaikea löytää rakenteita, joista voisi saada kattavasti apua laaja-alaisiin oireisiin. Uhrit ohjautuvat erilaisiin palveluihin, jolloin tunnistamiseen ja auttamiseen liittyvää erityisosaamista tarvitaan monenlaisissa sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Toivomme, että jatkossa Oulussa panostetaan myös erilaisten hoitopolkujen näkyväksi tekemiseen. Yhtenäiset linjat ja yhdessä luodut rakenteet auttaisivat sekä toimijoita että avun tarvitsijoita oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessa Ouluun toivottavasti saadaan SERI-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhreille. Helsingissä tämä palvelu sisältää monenlaista lääketieteellistä apua ja tilannearvioita, mutta sen lisäksi tullaan tarvitsemaan muita toimijoita tukemaan uhria ja läheisiä.

Nuoren kohdatessa seksuaalista väkivaltaa sen vaikutukset eivät näy ainoastaan nuoressa. Ystäville ja kaverille tilanne voi olla myös rankka ja uuvuttava. Tapahtuma herättää suurta huolta vanhemmissa, voi vaikuttaa omaan vanhemmuuteen sekä parisuhteeseen. Sisarukset voivat myös reagoida perheen kriisitilanteeseen. Seksuaaliväkivaltatyössä tarjoamme mahdollisuutta myös vertaistukeen vanhemmille ja huoltajille. Perheitä ei saa jättää yksin.

Seksuaaliväkivaltauutisoinnilla on paha kaiku. Toivomme, että seurauksena on myös hyviä asioita: ennaltaehkäisevää toimintaa kehitetään, seksuaalikasvatusta vahvistetaan, uhreille sekä rikoksentekijöille tarjotaan apua ja ammattilaisia tuetaan haastavassa työssä. Oulun kaupunki on jo reagoinut tilanteeseen ja koulujen henkilökunta on lasten ja nuorten apuna, erilaisia ohjeita julkaistaan ammattilaisille, oppilaille ja vanhemmille. Toivottavasti näihin erilaisiin ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin toimiin myös resursoidaan lisää, jotta ne mahdollistuvat.

Seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevä työ on pitkäjänteistä ja pysyvää. Jokaisen kasvavan ikäluokan tulee saada tietoa, neuvoja ja mahdollisuuksia keskustella omista valinnoista ja itselle tärkeistä asioista halutessaan aikuisten kanssa. Heikommassa asemassa olevien ja erityisryhmien kohdalla näihin pitäisi pystyä panostamaan vielä enemmän. Lasten ja nuorten asioiden kuuleminen on tärkeää ja toivomme, että jokaisen kasvu voidaan turvata. Olemme kiitollisia, että voimme omalta osaltamme olla parantamassa oululaisten tyttöjen ja nuorten naisten hyvinvointia sekä edistää seksuaalirikosten uhrien eheytymistä.

Vuolle Tyttöjen Talo,
Maarit Saarnivala, Mervi Koskela, Sohvi Koivu-Remes, Pauliina Manangou ja Minja Lappalainen

 

Seksuaaliväkivallan uhrit saavat apua ja tukea Tyttöjen Talolta

Osana valtakunnallista Otava –hanketta (2017-18) käynnistimme seksuaaliväkivaltatyön Vuolle Tyttöjen Talolla syksyllä 2017. Hankkeen tavoitteena oli tuoda Helsingin Tyttöjen Talolla luotua toimintamallia 13-29 vuotiaiden seksuaaliväkivaltauhrien auttamisesta saavutettavaksi eri puolille Suomea. Koska olimme jo pitkään tiedostaneet, että tarve uhrityölle tyttö- ja naistyössä oli ilmeinen, olimme tyytyväisiä, että saisimme keskittyä työmuodon kehittämiseen alueellisesti.

Alueelliset verkostot lähtivät hyödyntämään seksuaaliväkivallan uhrien avuksi tehtävää työtä nopeasti, ja jo ensimmäisten kuukausien aikana asiakastyö käynnistyi. Verkostojen rooli oli merkittävä, jotta avuntarvitsijat löysivät tuen piiriin. Aiheen esille tuominen ja siitä puhuminen teki seksuaaliväkivallan kokemuksia näkyvämmäksi myös Talon omissa toiminnoissa, ja tytöt pystyivätkin siirtymään matalalla kynnyksellä muusta toiminnasta erityistuen piiriin. Huomattavaa on myös, että 2018 aikana viidesosa tuen piiriin tulleista tytöistä on hakeutunut sinne itse ottamalla suoraan yhteyttä Talon työntekijään.

Istanbulin sopimus velvoittaa valtioita laittamaan väkivallan uhrien monimuotoiset erityisosaamista vaativat palvelut kuntoon. Oikeusministeriön rahoittamana Otava-hanke on selkeä viesti työn tärkeydestä. On tärkeää, että seksuaaliväkivallan uhrit saavat apua oikea-aikaisesti. Avulla voidaan lievittää inhimillistä kärsimystä, säästää yhteiskunnalle aiheutuvia merkittäviä kuluja ja poistaa sukupolvelta toiselle siirtyvää pahoinvointia. Rahoitus on myös merkittävä viesti tyttöjen ja naisten hyvinvoinnin parantamisesta.

Reilun vuoden ajan toteutettuamme ohjaavaa, neuvovaa ja vakauttavaa seksuaaliväkivaltatyötä uhrien hyväksi olemme vakuuttuneita työn tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista. Toistuva palaute kohdatuksi ja kuulluksi tulemisen kokemisesta, oireiden helpottamisesta sekä voinnin vakautumisesta antoivat selkeän viestin. Toiminnan on jatkuttava. Hankekauden lähestyessä loppuaan 5.12.2018 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on annetussa avustusehdotuksessaan osoittanut rahoitusta seksuaaliväkivaltatyön jatkumiselle Oulussa ja myös kuudelle muulle Tyttöjen Talolle eri puolella Suomea. Sekä tyttöjen ja naisten kokema seksuaaliväkivalta että avun tarve ja auttamisen mahdollisuudet saatiin näkyväksi.

STEA:lta seksuaaliväkivaltatyön rahoittaminen on merkittävä linjaus. Resursseja työhön tarvitaan kuitenkin enemmän kuin yhden työntekijän osuus. On tarpeellista ja toivottavaa, että kaupungit ja kunnat omalta osaltaan turvaavat seksuaaliväkivaltatyön riittävät resurssit ja mahdollistavat työn jatkuvuutta. Omalta osaltamme tulemme edelleen kehittämään uhrityötä ja toivomme, että voimme tehdä sitä yhdessä niin Oulun kaupungin kuin muidenkin kentällä toimivien toimijoiden kanssa. Olemme kiitollisia, että voimme tarjota omalta osaltamme apua seksuaaliväkivaltaa kokeneille tytöille ja nuorille naisille alueellamme.

Opiskelijana Tyttöjen Talolla

Tyttöjen Talolla on ollut syksyn aikana kolme harjoittelijaa.  Me harjoittelijat olemme sosionomiopiskelijoita ja kaksi meistä opiskelee Oulun ammattikorkeakoulussa, yksi Vaasan ammattikorkeakoulussa. Olemme aloittaneet harjoittelun lokakuun lopussa ja harjoittelumme päättyy jouluun.

Ensivaikutelma Tyttöjen Talosta oli meille kotoisa, vastaanotto oli lämmin ja Talossa vallitsee hyvä työilmapiiri. Jokainen työntekijä on auttanut meitä harjoittelumme aikana ja vastannut moniin meitä askarruttaviin kysymyksiin sekä tarjonnut eväitä tulevia työtehtäviä varten.

Tyttöjen Talon arki yllätti meidät kaikki. Arkisten askareiden lisäksi päivät koostuvat monenlaisista kohtaamisista. Kohtaamiset voivat olla luonteeltaan lyhyitä tai pidempiä, mutta jokainen on yhtä tärkeä.  Tyttöjen Talolla käy viikoittain yli sata kävijää.  Kävijöiden ikähaitari yllätti meidät. Tyttöjen Talo on kohtaamispaikka hyvin monen ikäisille tytöille ja naisille. Opiskelijoina olemme olleet mukana erilaisissa ryhmätoiminnoissa ja päässeet vaikuttamaan ryhmien toiminnan suunnitteluun, mikä on opettanut meille ohjaustaitoja ja asiakastyötä.

Harjoittelumme aikana olemme päässeet tutustumaan myös muihin Vuolteen hyvinvointipalveluihin sekä muutamiin muihin järjestökentän toimijoihin. Tämä on lisännyt tietämystämme sosiaalialan kolmannen sektorin toiminnasta ja antanut meille hyödyllistä tietoa asiakastyöhön tulevaisuutta varten.

Talolla käytettävä sukupuolisensitiivinen työote oli meille sanana tuttu, mutta konkreettisesti hieman vieras. Harjoittelun aikana sukupuolisensitiivisyys on tullut meille tutummaksi.  Tyttöjen Talo on myös tärkeä kohtaamispaikka eri kulttuureista tuleville tytöille ja naisille. Tämän takia Talolla käytetään kulttuurisensitiivistä työotetta, johon olemme myös tutustuneet harjoittelun aikana.

Talolla keskustellaan paljon ajankohtaisista aiheista ja pyritään tasavertaiseen vuorovaikutukseen kaikkien kanssa. Jokaisella työntekijällä on aikaa istahtaa opiskelijan tai kävijän kanssa sohvalle, jos jokin asia painaa mieltä.  Olemmekin saaneet Talolla hyvää ohjausta ja palautetta kaikilta työntekijöiltä.

Mielestämme parasta Tyttöjen Talolla on se, että jokainen on tervetullut Tyttöjen Talolle sellaisena, kuin hän on.

Mukavaa joulun odotusta toivottaa

Anna, Ira & Marianne

Suse ABC

Sukupuolisensitiivisyys on asia, jota on vaikea tiivistää ranskalaisin viivoin muutamaan luentodiaan. Sukupuolisensitiivinen työote edellyttää työntekijältä jatkuvaa oman ajattelun ja sukupuolirooleihin liittyvien käsitysten tiedostamista, sekä omaa toimintaa ohjaavien arvojen ja asenteiden kriittistä tarkastelua.

Suomen Setlementtiliiton, Rovaniemen Tyttöjen Talon, Luotolan nuorten sekä Vuolteen Tyttöjen Talon ja Poikien Talon järjestämä Suse-ABC –koulutus Pikku-Syötteellä alkoi lempeillä teemaan johdattelevilla toiminnallisilla tutustumis- ja ryhmäytymisharjoituksilla marraskuisena perjantai-iltana. Noin neljänkymmenen hengen ryhmään mahtui nuoriso- ja sosiaalialan työntekijöitä ympäri Pohjois-Pohjanmaata ja Lappia.

Yksi sukupuolisensitiivisen työn tärkeimmistä elementeistä on arvostava kohtaaminen. Se muodostuu arvostuksesta, kunnioituksesta, kuuntelusta, empatiasta ja läsnäolosta. Ei-tietämisen tilan kautta ihminen saadaan kohdattua ilman ennakkokäsitystä. Ihmistä lähestytään avoimilla kysymyksillä ilman ennakkoluuloja ja odotuksia, esimerkiksi: ”Mitä sinä haluat kertoa itsestäsi? Miten minä voin parhaiten auttaa sinua?” Ahtaiden sukupuoliroolien ja ennakko-oletusten lisäksi myös erilaisten diagnoosien, meille tapahtuneiden asioiden, kulttuurin ja muiden meitä määrittävien tekijöiden takia todellinen itsemme, kykymme ja potentiaalimme ovat voineet jäädä pimentoon itseltämme ja muilta.

Sukupuolisensitiivisessä työssä pyritään tunnistamaan ja kyseenalaistamaan mahdollisuuksia kaventavia sukupuolittuneita käytäntöjä sekä kannustamaan yksilöä löytämään omannäköinen tapa toteuttaa sukupuoltaan. Tätä kautta vahvistuvat mm. itsetunto ja terve minäkuva. Samoin luottamus elämään sekä tulevaisuuteen pääsee kasvamaan. Työn tärkein ajatus on, että jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Jokainen voi ilmaista sukupuoltaan omaa ainutlaatuisuuttaan kunnioittavalla tavalla ja toteuttaa mahdollisimman täydesti potentiaaliaan.

Koulutuksen lopuksi osallistujat piirsivät oman jalkansa paperiin, jolle kirjoitettiin seuraavia, uusia askeleita ja mahdollisia muutoskohteita omaan työhön liittyen. Askeleista muodostui kaunis polku, joka sanoituksineen vie varmasti jokaista koulutukseen osallistunutta eteenpäin omassa arjessaan ja työssään.

Raskauden keskeytys liikuttaa ja pysähdyttää

Syksyisenä perjantaina Oulun keskustassa askeleet kuljettivat eteenpäin mielenosoittajien kulkuetta. Osallistujat halusivat nostaa esille naisten ja tyttöjen oikeuksia ja taustalla jylläsi yhteiskunnallinen keskustelu maamme aborttioikeudesta ja siihen liittyvistä näkökannoista. Tuona päivänä vietettiin kansainvälistä turvallisen abortin päivää.

Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000 raskaudenkeskeytystä ja naisilla on lain turvaama ja rajaama oikeus turvalliseen raskauden keskeytykseen. Jokaisen keskeytyksen takana on oma tarinansa, tunteet ja päätös, jonka tekeminen voi tuottaa monenlaisia vahvoja tuntemuksia. Tunteisiin voivat lukeutua esimerkiksi tuska, helpotus, suru, syyllisyys tai pelko. Yksikään tunne tai ajatus ei ole toista oikeampi. Vaikka keskeytyksen kokeneita naisia on paljon, tuntevat silti monet naiset yksinäisyyttä ajatustensa ja tunteidensa parissa ja asiasta puhuminen voi tuntua haastavalta. Jokainen näistä naisista on tehnyt päätöksen sen hetkisessä elämäntilanteessaan parhaan tietonsa ja ajatuksensa mukaan ja päätös raskauden keskeyttämisestä on arvioitu juuri tuolla hetkellä parhaaksi ratkaisuksi.

Kun puhutaan turvallisesta abortista, ajatellaan herkästi vain raskauden keskeytystä tapahtumana. Tärkeää on kuitenkin ajatella myös aikaa ennen ja jälkeen keskeytystä. Keskeytyspäätöksen tulisi syntyä turvallisessa ilmapiirissä. Kun ratkaisu on tehty harkinnalla, tähän hetkeen ja omiin tunteisiin peilaten, tulee naisen voida luottaa, että hänen ratkaisunsa on oikea juuri tällä hetkellä. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita naisen valintaa.

Mutta mitä tapahtuu keskeytyksen jälkeen? Fyysisesti toipuminen raskauden keskeytyksestä tapahtuu tavallisesti melko nopeasti. Naisen hormonitoiminta palautuu entiselleen ja kuukautiskierto löytää rytminsä nopeasti. Psyykkinen toipuminen voi kuitenkin olla pitkä matka ja siihen voi sisältyä aallokkoa. Me Tyttöjen Talolla toivoisimme, että jokaisella keskeytyksen kokeneella naisella olisi myös mahdollisuus turvallisessa ympäristössä keskustella raskauden keskeytyksen herättämistä tunteista ja kokemuksista, ilman pelkoa tuomitsemisesta tai yksin jäämisestä.

Marraskuussa 8.11 klo 18-20 Tyttöjen Talolla kokoontuu vertaistukitapaaminen keskeytyksen kokeneille 16-29-vuotiaille naisille. Haluamme tarjota turvallisen ja helposti lähestyttävän kohtaamisen, jossa on mahdollista pysähtyä raskauden keskeytykseen liittyviin ajatuksiin ja elämään keskeytyksen jälkeen, mutta myös vain olla tässä hetkessä. Ryhmätapaamisen lisäksi Tyttöjen Talolle voi myös tulla keskustelemaan luottamuksellisesti kahden kesken.

Meillä jokaisella on oma tarinamme ja omat polkumme, jotka ovat tuoneet meidät juuri tähän hetkeen. Jokainen kokemuksemme on merkityksellinen. Kun mielenosoittajien kannanotot hiljenevät, kaupungin tavallinen äänten sorina jatkoi kulkuaan. Keskustelu yhteiskunnan asenneilmastosta varmasti jatkuu. Keskeytys on kuitenkin asia, joka koskettaa monia naisia, pariskuntia ja perheitä arjessa tälläkin hetkellä. Juuri tällä hetkellä joku nainen voi pohtia raskaustestiä tarkastellen, miten minä selviän. Jos sinun lähelläsi on nainen, joka tällä hetkellä pohtii raskauden keskeytystä tai esimerkiksi suree raskauden keskeytyksen jälkeen, toivoisin, että muistaisit seuraavat kauniit sanat: ”Lempeät sanat voivat olla lyhyitä ja helppoja lausua, mutta niiden kaiku on loputon.”

Ilta satuja kapinallisille tytöille

Ilta satuja kapinallisille tytöille (Favilli&Cavallo) sattui eteeni kesän lopussa. Ihanassa iltasatukirjassa tutustutaan sataan todelliseen tyttöön ja naiseen, jotka ovat muuttaneet maailmaa tai oman elämänsä – rohkeasti ja lupaa kyselemättä. He ovat eläneet kauan sitten tai he elävät nyt: he ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jonkin pelottoman valinnan. Kirja osoittautui inspiroivaksi luettavaksi ja olemme hankkineet sekä sen että jatko-osan Tyttöjen Talolle kaikkien luettavaksi.

Oulun Tyttöjen Talon toiminta on pyörähtänyt syksylle 2018 käyntiin. Elokuu on vierähtänyt erilaisten koulutuksien ja verkostopäivien merkeissä, syksyn valmisteluissa sekä Talon kuntoon laittamisessa. Olemme myös kokoontuneet yhdessä iltasatujen äärelle ja pohtineet, kuinka saisimme tuotua samankaltaista rohkaisevaa viestiä esille toiminnassamme. Lyhyen ja innostuneen keskustelun päätteeksi sovimme yksimielisesti, että tänä syksynä Tyttö ei saa olla!

Syksystä on tulossa mielenkiintoinen ja vauhdikas. On tulossa Tunnista-Toimi-Tue –koulutus, Otava päättöseminaari ja monia uusia avauksia toimintaan. Tyttötyön painopisteenä tulee olemaan Tyttö ei saa olla!, jota pyrimme tekemään näkyväksi monella tapaa. Mitä tyttö saa olla? Mitä tyttö ei saa olla? Kuka sanoo, miksi sanoo, kenelle sanoo? Mikä saa meidät ajattelemaan niin? Puretaan stereotypioita ja avataan yhteiskunnallisia ennakkoasenteita, tehdään näkyväksi mitä kaikkea tyttö voi olla. Rohkaistaan jokaista omanlaiseen tyttöyteen, mahdollistetaan erilaiset todellisuudet. Jokaisella on oikeus tehdä omia valintojaan, mutta pyrimme tuomaan esille myös jokaisen oikeutta ja velvollisuutta edistää tasa-arvoista ja yhdenmukaista yhteiskuntaa.

Tänä syksynä Tyttöjen Talolla työskentelee kuusi naista. Perustoiminnassa jatkavat Sohvi Koivu-Remes, Marita Jääskö sekä vanhempainvapaalta palannut Pauliina Manangou. Mervi Koskela jatkaa seksuaaliväkivaltatyössä, ja Minja Lappalainen aloittaa syyskuussa painopisteenään seksuaalineuvonta ja seksuaalikasvatus. Työtiimiä johtaa aikaisempaan tapaan Maarit Saarnivala. Toivomme, että tällä porukalla saamme inspiroitua niin Talolla käyviä tyttöjä kuin muitakin oululaisia tyttöjä ja naisia uskomaan itseensä ja unelmiinsa. Tyttö ei saa olla!