Seksuaaliväkivaltatyötä tekevien järjestöjen kannanotto rikosprosessien ongelmiin
Helsingin Sanomien haastattelema “Liisa” kuvasi osuvasti seksuaalirikoksen uhrin kokemusta; kun rikosprosessi pitkittyy, jää koko elämä vuosiksi odotustilaan, eikä toipuminen pääse täysipainoisesti alkamaan. ”Joka päivä on joutunut miettimään, mitä sanon oikeudessa. – – En ole pystynyt menemään eteenpäin tai unohtamaan mitään.” (HS 16.1.2022)
Me seksuaaliväkivaltaa kokeneiden auttamistyötä tekevät kohtaamme päivittäin Liisan kaltaisia asiakkaita, kaikkia sukupuolia. Koska seksuaaliväkivalta haavoittaa ihmistä syvästi, sillä on usein vakavia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia. Rikosprosessin pitkittyessä nämä seuraukset ja oireet rajoittavat uhrin elämää pitkään ja pahimmillaan kroonistuvat. Seksuaalirikos kohdistuu ihmisen minuuteen ja oman arvon tunteeseen. Pitkittynyt rikosprosessi vahvistaa tätä arvottomuuden kokemusta; enkö ole edes sen arvoinen, että minua kuultaisiin ja minuun kohdistunut rikos tutkittaisiin?
Hyvin tehty rikostutkinta vie aikaa, mutta uhrin kannalta tarvitaan enemmän läpinäkyvyyttä prosessin etenemisestä. Pitkittyneen epätietoisuuden vaikutukset uhrille ovat konkreettisia: tehokkaita hoitokeinoja saatetaan joutua varmuuden vuoksi lykkäämään, jotta muistikuvat tapahtuneesta olisivat kuulemistilanteessa mahdollisimman autenttiset. Uhrille on myös piinaavaa odottaa jopa vuosien ajan mahdollista tekijän kohtaamista oikeussalissa. Pitkittyneen prosessin vaikutus myös vastaajan elämään on kohtuuttoman suuri.
Koska julkiset palvelut eivät pysty yksin vastaamaan tuen tarpeeseen, seksuaaliväkivaltatyötä tekevät järjestöt kannattelevat seksuaaliväkivaltaa kokeneita usein pitkään ja toistuvina tukijaksoina, oireiden aktivoituessa uudelleen rikosprosessin eri vaiheissa. Jos taas toipuminen pääsee alkamaan heti, ehkäistään taloudellisia vaikutuksia kuten pitkittyviä sairaslomia ja opintojen viivästymistä. On myös tärkeää huomata, että psyykkinen tuki ja rikosprosessi ovat kaksi toisistaan riippumatonta prosessia; psyykkiseen vointiin voi hakea tukea riippumatta siitä, tekeekö rikosilmoitusta tai eteneekö rikoksen tutkinta.
On hyvä, että seksuaalirikosten tutkinnan ongelmista puhutaan ja niitä selvitetään. Pelkäämme, että rikosprosessien epävarmuus ja pitkittyminen lisäävät ihmisten haluttomuutta ilmoittaa näistä rikoksista jatkossa. Vaikka rikosprosessi väistämättä vie aikaa, on uhrin tärkeää voida luottaa siihen, että häntä ei ole unohdettu, vaan järjestelmä toimii kaikille yhdenvertaisesti.
Seksuaalirikosten uhreja auttavien järjestöjen RAPU-verkosto:
Raiskauskriisikeskus Tukinainen ry
Tyttöjen ja Poikien Talojen seksuaaliväkivaltatyö
Koski-seksuaaliväkivaltatyö
Välitä! -seksuaaliväkivaltatyö
Väestöliitto / Et ole yksin -palvelu